Suomeksi PÅ svenska In English Tilaa uutiskirje

Varhaiskasvatus

Päivähoidossa lasten perheet ovat jatkuva puheenaihe, varsinkin lapsilla. Lapsen oma perhe on lapselle tavallinen ja normaali, ja toisenlaiset perheet ovat kiinnostavia. Lapset osaavat puhua mutkattomasti omista ja toistensa perheistä.

Keskustelu sateenkaariperheen vanhempien ja päiväkodin henkilökunnan välillä on erittäin tärkeää. Perheeseen tutustuttuaan työntekijä osaa ottaa huomioon kaikki lapsesta vastuussa olevat vanhemmat. Perheen tunteminen auttaa puhumaan lapsen kanssa niillä sanoilla, joita hän perheestään puhuessa käyttää.

 

Haluatko työyhteisöösi koulutuksen sateenkaariperheistä ja moninaisuuden kohtaamisesta? Ota yhteyttä: koulutus"at"sateenkaariperheet.fi.

 

Maksuton opas pdf-tiedostona Sateenkaariperheet ry:n sivuilla: Sateenkaariperheet päivähoidossa ja koulussa: Opas kasvatus- ja hoitoalan ammattilaisille >>>

Lista suomenkielisistä lastenkirjoista, joissa esiintyy monimuotoisia perheitä.

Muita yhdistyksen julkaisemia oppaita löydät täältä >>>

Kolumni Stakesin varhaiskasvatusyksikön nettisivuilta: Juha Jämsä: Lapset puhuvat perheistä >>>

Tutkimustietoa sateenkaariperheiden lasten vahvuuksista ja haavoittuvuuksista löydät täältä >>>
 

 

Tarkemmin sateenkaariperheiden kokemuksista varhaiskasvatuksessa:

Suomalaiset sateenkaariperheet -tutkimusraportti

Sateenkaariperheet ja hyvinvointi -käsikirja

  • Käsikirjassa kuullaan lasten ja vanhempien sekä eri alojen ammattilaisten tarinoita kohtaamisista. Lisäksi varhaiskasvattajille, opettajille ja oppilashuollon ammattilaisille annetaan käytännön työkaluja erilaisten perheiden kohtaamiseen. Kirja sisältää myös ideoita, miten käsitellä perheiden moninaisuutta eri-ikäisten lasten kanssa.

 

 

* * *

 

 

Alunperin julkaistu Stakesin Varttua-sivuilla 21.5.2007

Lapset puhuvat perheistä

Aikoinaan poikani ollessa päivähoitoiässä yritin joskus lähestyä päiväkodin pihaa huomaamatta. Ajatuksena oli seistä hetki syrjässä ja seurata poikani puuhia päiväkodin pihalla. Olisin halunnut seurata miten poikani päivä kului ollessani itse opintojen takia poissa hänen ulottuviltaan. Useimmiten yritykseni epäonnistuivat onnettomasti. Ei nimittäin riittänyt, että onnistuin välttämään poikani katseen. Kun mitkä tahansa kymmenistä tarkkaavaisista silmäpareista päiväkodin pihalla huomasivat minut, ilmoille kajahti kuin hälytyksenä ”Otson toinen isä on tulossa hakemaan”.

Mitä tämä tapaus kertoo meille? Siitä voi päätellä, että meidän pojalla on kaksi isää, joiden luona hän asuu. Mutta se kertoo myös kuinka merkittäviä perheet ovat leikki-ikäisille lapsille. Lapset näkevät itsensä hyvin pitkälle osana perhettään. Se on suuri osa heidän identiteettiään. Samoin he näkevät toverinsa osina heidän perheitään. Päivähoidossa on yleistä, että hoitopaikan jokainen lapsi tunnistaa toisten lasten jokaisen perheenjäsenen. Lapselle toisen lapsen vanhemmat ovat yhtä olennainen osa tätä itseään kuin heidän vanhempansa ovat olennainen osa heitä.

Leikki-ikäiset lapset ovat kulkeneet jonkin matkaa poispäin vauvaiän symbioosista, jossa he eivät erota ruumistaan heitä hoivaavien vanhempien ruumiista. Leikki-iässä ruumiit ovat jo erilliset, mutta identiteetin tasolla lapsen ja hänen perheensä välillä on olennainen henkinen symbioosi. Jopa siinä määrin, että lapsi kokee perhettään koskevat asiat hyvin konkreettisella tavalla ominaan. Jos lapsen perhettä ei huomata, ei lasta huomata. Jos lapsen perhettä ei kunnioiteta, ei lasta kunnioiteta. Lapsen identiteetin ja itsetuntemuksen voimistamisessa on ensisijaista hänen perheidentiteettinsä tukeminen.

Varhaiskasvatuksessa nykyisin vanhempien kanssa käytävät kasvatuskeskustelut ovat erinomainen väylä varhaiskasvatuksen ammattilaisille päästä sisään lapsen maailmaan tutustumalla sen olennaiseen osaan: perheeseen. Kahdenvälisissä keskusteluissa kaikenlaiset perheet tulevat näkyviksi, jos keskustelut käydään avoimessa, vastaanottavassa ja kunnioittavassa hengessä. Myös niin kutsutut sateenkaariperheet, joita ovat esimerkiksi mies- ja naisparien lapsiperheet, joita Suomessa on jo tuhansia.

Mitä paremmin kasvattajat tuntevat lapsen perheen ja lapsen koko elämänkokonaisuuden, sitä paremmin he voivat olla mukana tukemassa lapsen kasvua vahvaan ja luottavaiseen aikuisuuteen. Kasvattajien on hyvä kuunnella perhettä ja lasta ymmärtääkseen miten lapsi kokee ihmissuhteensa ja perheensä. On tärkeää kunnioittaa lapsen tapaa jäsentää perheensä. Lapset kutsuvat vanhempiaan eri tavoin, he kokevat suhteensa eri vanhempiinsa eri tavoin, suhteet sisaruksiin ja uussisaruksiin vaihtelevat.

Lapsen perheidentiteetti saa tukea tai tulee kyseenalaistetuksi kasvattajien lisäksi toisten lasten taholta. Lapset puhuvat perheistään jatkuvasti. Lapselle oma perhe on aina tavallinen, normaali. Tämä pitää kokemuksellisesti paikkansa vaikka vanhemmat kuuluisivat mihin vähemmistöön tahansa. Muiden perheet sen sijaan ovat lapsille loputtoman mielenkiinnon kohde. Leikki-ikäiset lapset ottavat yleensä kaiken uuden vastaan kiinnostuneena ja annettuna, myös toisten lasten perheet. Joskus lapset kuitenkin joutuvat kiistoihin erilaisista perhetilanteista (”ei sulla voi olla kahta äitiä”) ja silloin kasvattajien on syytä ottaa osaa keskusteluun. Yleensä leikki-ikäiset ovat enintään kateellisia, jos jollakulla on kaksi isää tai kaksi äitiä. (”Saako se enemmän joululahjoja?”)

Kaikkien lasten perheet tulisi olla luonteva osa päivähoidon arkea. Jos joku lapsi kuuluu sateenkaariperheeseen, on hänenkin perheestään puhuttavat samoin kuin muiden perheistä. Ylipäätään sateenkaariperheistä puhuminen on luontevaa kaiken ikäisten lasten kanssa. Sateenkaariperheistä puhumalla tulee kuvanneeksi homoseksuaalisuuden ytimen käyttämättä sanoja homo ja lesbo tai viittauksia seksuaalisuuteen. Sateenkaariperheistä kertominen kiteyttää homoseksuaalisuuden ytimen: yhdessä eläminen, arjen jakaminen, vastuun kantaminen, välittäminen, rakastaminen ja, sateenkaariperheiden tilanteessa, vanhemmuuden jakaminen.

 

Juha Jämsä, perhesosiologi (VTM)

 

 

* * *

 

 

”Perhe syntyy rakkaudesta”

Tämän artikkelin tarkoituksena on lisätä rohkeutta ja ymmärtämystä, tietoa ja arvostusta. Se kertoo oikeuksista ja velvollisuuksista. Olemme kaikki samalla puolella – lasten parhaaksi.

  • mitä lesbo- ja homovanhemmat toivovat lapsiensa  koululta?
  • mitä kasvattajien tarvitsee tietää voidakseen  työskennellä lesbo- ja homoperheiden lapsien parhaaksi?
  • mitä lapset tarvitsevat turvalliseen, oppimista tukevaan ympäristöön?

 

Vanhemmat toivovat lapsiensa parasta. Koko kouluhenkilökunta toivoo tasapainoista oppimisympäristöä erilaisista perheistä tuleville lapsille. Lapset tarvitsevat turvallisuutta ja tukea opiskelulleen. Loppujen lopuksi  kaikki osapuolet pyrkivät samoihin tavoitteisiin.

Ennakkoluulot satuttavat. Lapsia, heidän vanhempiaan ja lopulta koko kouluyhteisöä.  Avoin keskustelu, oikea tieto  ja  yhdessä tekeminen rakentavat luottamusta ja auttavat kasvamaan.

Koko yhteisöä, ei vain lapsia.

Ensimmäinen askel on tavoitteisiin sitoutuminen. Jos ovi on kiinni, sitä voi ensin raottaa – ja sitten leväyttää selälleen. Yhteistyössä, ovet auki!

 

Mä olen yks  lapsi  jolla on vanhemmat”  -Jaska, 11v.

 

Faktoja

-  myönteinen suhde vanhempien ja koulun välillä auttaa lasta menestymään paremmin niin tiedollisesti kuin sosiaalisesti

-  Suomen perusopetuslain päätavoitteina on mm. tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen .  Opetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana.  Opetuksen tavoitteena on lisäksi turvata riittävä yhdenvertaisuus koulutuksessa koko maan alueella.

-  perusopetuslaki toteaa myös, että opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön.  Opetuksen järjestäjän tulee laatia opetussuunnitelman yhteydessä suunnitelma oppilaiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä sekä toimeenpanna suunnitelma ja valvoa sen noudattamista ja toteutumista.

-  homoseksuaalisuus ei ole sairaus, vaan ominaisuus

-  opettaja hyväksyy ja pyrkii ottamaan huomioon oppijan ainutkertaisena ihmisenä. Opettaja kunnioittaa oppijan oikeuksia ja suhtautuu häneen inhimillisesti ja oikeudenmukaisesti. Opettaja pyrkii oppijan lähtökohtien, ajattelun ja mielipiteiden ymmärtämiseen sekä käsittelee tahdikkaasti oppijan persoonaan ja yksityisyyteen liittyviä asioita. Opettaja ottaa erityisesti huomioon huolenpitoa ja suojelua tarvitsevat oppijat, eikä hyväksy missään muodossa esiintyvää toisen ihmisen hyväksikäyttöä. Opettajan vastuu oppijasta on sitä suurempi mitä nuoremman oppijan kanssa hän työskentelee. Opettaja toimii yhteistyössä lapsesta vastuussa olevien aikuisten kanssa. (Lähteenä Suomen Opetusalan ammattijärjestö OAJ: Opettajan eettiset periaatteet)

- Yhdysvalloissa lesbo- ja homoperheissä arvioidaan kasvavan jopa 7 miljoonaa lasta.  Suomessa muun kuin heteroseksuaalisen parisuhteen ympärille rakentuvia sateenkaariperheitä lapsineen on tuhansia.

- adoptio lesbo- ja homopareille ei Suomessa vielä ole mahdollista edes perheen sisäisenä (kumppani adoptoisi puolisonsa lapsen, jonka vanhempi hän käytännössä jo on) Perheensisäisen adoption mahdollistaminen on kuitenkin kirjattu uuteen hallitusohjelmaan.

- esimerkiksi useissa Kanadan ja USA:n osavaltioissa lesbo- ja homoparit voivat adoptoida lapsia, myös perheen ulkopuolelta

- yhdenvertaisuuslainsäädännöstä huolimatta homoja ja heidän perheitään ei aina kohdella tasa-arvoisesti esimerkiksi työelämässä tai koulussa

 

Fiktioita

  • ” lesbojen ja homojen lapsista kasvaa lesboja ja homoja”

Tälle myytille ei ole tutkimuksissa  löydetty mitään todellisuuspohjaa, mutta monesti ennakkoluulot pohjautuvat tähän erheelliseen olettamukseen. Sitä paitsi, eihän tasa-arvoisessa yhteiskunnassa pitäisi olla mitään merkitystä sillä,  ovatko lapset aikanaan heteroita vai homoja ?   

  • ”lesbot  ja homot haluavat itselleen ja perheilleen erivapauksia ja erityisoikeuksia.”

Tästäkään ei ole kyse, vaan todellisen tasa-arvon ja yhdenvertaisen kohtelun tavoitteesta. Lesbo- ja homovanhemmat toivovat itselleen ja lapsilleen samoja oikeuksia ja velvollisuuksia kuin kaikille muillekin.

 

Huolenaiheita

Lesbo- ja homovanhemmilla:

  • Kiusataanko tai syrjitäänkö lastani?
  • Tulevatko kaverit käymään, saako hän synttärikutsuja?
  • Osaako opettaja ottaa huomioon lapseni perhetaustan, saako hän myönteisellä tavalla perheelleen näkyvyyttä luokassa - kuten muutkin lapset?
  • Tähän asti en ole tuonut  perhe-elämääni esille esim. työpaikalla. Joudunko nyt ennakkoluulojen kohteeksi, jos ryhdyn koulussa aktiiviseksi vanhemmaksi?

 

Opettajalla ja koululla:

  • jos puhun lesbo- tai homoperheistä, joudun puhumaan seksistä luokassa. Sitä en haluaisi.
  • minulle ei ole luontevaa käyttää tuollaisia sanoja. Siis puhua vaikka lesboista tai homoista.
  • en tiedä, mitä sanoja käyttää heidän perheensä eri jäsenistä tai miten heitä puhutella.
  • en osaa yhteensovittaa henkilökohtaisia mielipiteitäni ja ammatillisia velvollisuuksiani luokan erilaisia  lapsia ja heidän vanhempiaan kohtaan
  • en tiedä millaisia aineistoja olisi saatavilla lesbo- ja homovanhemmuudesta ja sateenkaariperheistä, tai mistä niitä löytää
  • jos puhun lesbo- tai homovanhemmuudesta, minua voidaan jopa moittia homoseksuaalisuuden levittämisestä? saatan joutua työssäni vaikeuksiin sen takia.

 

Lapsella:

  • opettajat ja kaverit pitävät minua erilaisena ja erikoisena
  • he voivat kohdella minua epäreilusti
  • minua ja perhettäni nimitellään
  • minun perheelleni ei ehkä tarjota samanlaista mahdollisuutta osallistua luokan yhteisiin tilaisuuksiin ja toimintaan kuin muille
  • kavereiden vanhemmat voi kieltää heitä tulemasta kylään
  • kaverit tai opettajat voi ajatella että minäkin olen lesbo tai homo

 

Muulla kouluyhteisöllä/ muilla vanhemmilla :

  • lapseni oppii arvoja, joista olen itse eri mieltä
  • lapseni oppii homojen tapoja ja saa heiltä vaikutteita
  • lapsestani tulee lesbo tai homo
  • perinteiset perhearvot  hämärtyvät

 

Vinkkejä vanhemmille

Lapsesi koululla tai kasvattajalla ei ehkä ole lainkaan kokemuksia sateenkaariperheistä. Ehkä koulussa on ollutkin lesbo- ja homovanhempia, mutta he eivät ole kertoneet tarkemmin perheestään.

Sinä voit avata ovet. Kerro avoimesti perheestänne, toiveistanne ja tarpeistanne koulun ja kasvattajien suhteen. He eivät ehkä huomaa tai ole tulleet ajatelleeksi mahdollisia lapselle hankalia tilanteita.  Ennakoikaa ne yhdessä. Kaikki kasvattajat eivät välttämättä henkilökohtaisesti ole samaa mieltä perhe-elämästänne kuin te itse, eikä heidän tarvitsekaan olla. Silti heillä ammattilaisina on velvollisuus turvata lapsellenne hyvä ja turvallinen oppimisympäristö ja samat mahdollisuudet kuin muillakin lapsilla on. Vanhempana sinun velvollisuutesi on osaltasi varmistua siitä, että lapsella on hyvä olla koulussa.

Lapsella on oikeus nähdä oman perheensä tyyppisiä perheitä myönteisenä esimerkkinä koulussa lukuvuoden aikana. Kuvissa, piirustuksissa, juhlissa, kirjoissa.

Lapsella on oikeus kuulla opettajansa käyttävän kieltä, joka kertoo myös hänen perheestään. Miten uutiskirjeet, tiedotteet ja kutsut muotoillaan? Kokevatko myös perheet, joissa on kaksi äitiä , kaksi isää, tai kolme tai neljä vanhempaa ne omikseen?  Miettikää jo etukäteen ja kertokaa, miten toivotte meneteltävän äitienpäiväkorttia piirrettäessä,  isänpäiväjuhlissa tai muissa erityistilanteissa. Nämä toiveet saattavat olla erilaisia eri lesbo- ja homoperheissä.

Lapsella on oikeus turvallisuuteen.  Juttele lapsesi kanssa ja kerro, että vaikkapa kiusaamisesta tai epäreilusta kohtelusta tulee heti kertoa opettajalle ja vanhemmille. Sellainen ei kouluun sovi ja siihen tulee puuttua. Mahdollisen kiusaamisen taustalla on usein tiedon puute ja ennakkoluulot. Oikea tieto ja avoin keskustelu usein riittävät tilanteen korjaamiseksi.

Jos syystä tai toisesta koet, ettet halua avoimesti kertoa tilanteestanne, se on oma valintasi. Taustalla saattaa  olla esimerkiksi työelämään liittyviä syitä. Yleensä kuitenkin avoimuus on kaikille osapuolille paras ratkaisu. Jos itse hankit tietoa lesbo- ja homoperheiden lasten koulunkäyntiin liittyvistä kysymyksistä, sinun on helpompi ottaa luontevasti asia puheeksi jos myöhemmin sopivan tilaisuuden tullen päätät lisätä avoimuutta.

Avoimuus tukee myös muita lesbo- ja homoperheitä. Jos lasta koulusta hakeva puolisosi esitellään ”serkkuna” tai ”kämppiksenä”, koulu ei edes tule tietämään että heidän oppilaissaan on lesbo- tai homoperheiden lapsia. Näin ollen heillä ei ehkä herää kiinnostusta ryhtyä selvittämään, millaisia toiveita tai tarpeita näillä perheillä ja heidän lapsillaan olisi.

Osallistu  luokan vanhempien toimintaan.  Läsnäolo ja aktiivisuus on paras tapa hyväksynnän ja luottamuksen rakentamiseksi. Lähde mukaan vanhempainyhdistykseen, leivo myyjäisiin (myös miehet), ryhdy jalkapallokerhon vetäjäksi (myös naiset).  Sinä, lapsesi  ja kumppanisi olette yksilöitä. Älä anna mahdollisten stereotyyppisten ennakkoluulojen rajoittaa tekemisiänne.

Auta koulua ja opettajaa oikean tiedon ja sanaston löytämisessä. Kerro kysymättä keitä perheeseenne kuuluu ja miten puhuttelette toinen toisianne. Tässä jokaisella sateenkaariperheellä saattaa olla omat tapansa ja käytäntönsä.  Tarjoa lesbo- ja homoperheiden   elämäntilanteisiin liittyvää  sanastoa  koululle, samoin kuin suositeltavia kirjoja tai elokuvia.

Etsi tukea muilta lesbo- ja homoperheiltä sekä heidän yhdistyksiltään. Jos ovet ovat auki, tulette huomaamaan  että muitakin löytyy.

Pidä lapsesi puolia, mutta muista että koulussa on muitakin lapsia. Ehkä sata, ehkä 500. Heillä on omat tarpeensa, joihin henkilökunnan pitää pystyä vastaamaan rajallisten budjettien ja ajankäyttöresurssien paineessa. Olet saattanut jo tulkita koulun olevan homofobinen, mutta kyse onkin ehkä  tietämättömyydestä ja huomaamattomuudesta. Lähesty henkilökuntaa kärsivällisyydellä, ystävällisyydellä, luottamuksella ja oikeata tietoa tarjoten. Näin viestintä alkaa sujua  paljon todennäköisemmin kuin jos keskustelu avataan ärtyisästi  tai jo valmiiksi  puolustusasemiin ryhmittyneenä.

Ole herkkä lapsesi tilanteelle ja tarpeille, jotka saattavat muuttua nopeastikin. Keskustele lapsesi kanssa usein huomioiden hänen muuttuva kehitysvaiheensa. Välillä hän saattaa tarvita tukea tai neuvoja  siinä, miten kertoa perheestään muille.

 

Ideoita opettajille

Miten tukea lesbo- ja homoperheiden lapsia?

Yhdysvalloissa lesbo- ja homoperheissä arvioidaan kasvavan useita miljoonia lapsia, Suomessa tuhansia. Kuten kaikki vanhemmat, myös lesbo- ja homovanhemmat toivovat koulun kanssa kumppanuutta voidakseen parhaiten tukea lapsiensa tiedollista, taidollista, sosiaalista ja tunne-elämän kasvua.

Et ehkä tietoisesti ole koskaan tavannut lesbo- tai homoperheitä. Nämä perheet ovat erilaisia: joissakin on kaksi äitiä tai kaksi isää, tai kyseessä voi olla yhden, kolmen tai neljän vanhemman perhemuoto. Oli perheen kokoonpano millainen tahansa, kasvattajan rooli ei siitä muuksi muutu: hänen tehtävänsä on tukea lapsen kehityksen kaikkia koulutyöhön liittyviä osa-alueita.

On tutkimuksin todennettu, että oppilas menestyy paremmin silloin kun kodin ja koulun välillä on myönteinen vuorovaikutussuhde. Sinun tulee ammattilaisena tarjota kaikille lapsille yhtä hyvät mahdollisuudet oppia ja kehittyä. Vaikka koulussasi ei nyt olisikaan lesbo- tai homoperheiden lapsia, on myönteisten mielikuvien luominen monimuotoisista perheistä tarpeen. Aivan samoin haluat  auttaa lapsia ymmärtämään esimerkiksi erilaisien  kulttuurien monimuotoisuutta. Mahdollinen henkilökohtainen mielipiteesi lesbo- ja homoperheistä ei saa vaikuttaa ammatilliseen  työskentelyysi kasvattajana voidaksesi parhaiten vastata lapsen tarpeisiin.

Kaikkien lasten pitää voida kokea olonsa koulussa turvalliseksi. Ellei mahdolliseen kiusaamiseen puututa heti, se antaa lapsille oikeutuksen jatkaa sitä. Kuten vaikkapa rasistinen nimittely on lopetettava heti, tulee  samoin  puuttua seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaan kiusaamiseen.

Esimerkiksi homottelu on tavallista koululaisten käyttämää sävyltään kielteistä nimittelyä, jota ei tule hyväksyä. Haukkumasanana se  voi loukata varsinkin niitä lapsia, joilla on homovanhemmat, tai jotka alkavat tiedostaa oman homoseksuaalisen suuntautumisensa.  Tämä ei tarkoita sitä, etteikö homoista ja lesboista voisi keskustella luokassa ja koulussa,  tai  että homo-sanaa  pitäisi välttää - päinvastoin. Kyse on –samoin kuin esimerkiksi erilaisten etnisten ryhmien osalta - lähinnä siitä, miten ja millaisessa merkityksessä  homo-sanaa käytetään.

 

Opettajana voit toimia esimerkiksi näin:

  • käytä lesbo- ja homoperheiden vanhemmista asianmukaista kieltä. Kysy heiltä itseltään, miten he toisiaan perheenjäseninä  kutsuvat, ja miten he toivovat koulussa heitä kutsuttavan
  • ota opetuksessa myönteisellä tavalla esille materiaaleja, jotka sisältävät esimerkkejä lesbo- ja  homoperheistä.  Perhettä esittävässä kuvassa voi vaikkapa olla kaksi isää, tai kolme vanhempaa ja lapset.  Kysele vanhemmilta vinkkejä sopivista kirjoista tai esitteistä. Lesbo- ja homovanhempien perheiden sisällyttäminen oppimateriaaleihin ei edellytä seksistä puhumista sen enempää kuin ns. heteroseksuaalisten perheiden osaltakaan.
  • hanki itsellesi ja kasvattajakollegoillesi täydennyskoulutusta lesbo- ja homoperheistä. Pyydä näitä perheitä jakamaan kokemuksiaan sinun ja muun henkilökunnan kanssa. Näissä tilanteissa on mahdollisuus työstää mahdollisia stereotypioita tai väärinkäsityksiä ja saada lisää tietoa. Koulutusfoorumeilla voit myös käydä läpi niitä tuntemuksia, jotka lesbo- ja homoperheet ehkä sinussa herättävät, ja näin sinun on työssäsi helpompi tukea lapsien tarpeita ammatillisella asenteella.
  • tarkista sinun ja koulusi käyttämä kieli ja tiedotteet – onko sanasto neutraalia, hyväksyvää, erilaiset perhemallit sisällyttävää? ”äidin ja isän” sijasta voi olla parempi puhua vanhemmista tai huoltajista – joita voi olla miehiä tai naisia, yksi, kaksi, kolme tai neljä kappaletta.  (Näinhän saattaa olla myös uusperheillä, joissa toinen tai molemmat eronneista puolisoista ovat löytäneet uuden kumppanin, ja kaikki lapsen elämään kuuluvat aikuiset haluavat aktiivisesti tukea lapsen kasvua).
  • varmista, että kouluympäristönne on tasa-arvoinen kaikille. Varmista, että koulunne toimintaperiaatteissa mainitaan kiusaamisesta vapaa, syrjimätön ja tasa-arvoinen koulu. Olisi suositeltavaa erityisesti kirjata seksuaalinen suuntautuminen syrjimättömyysperusteisiin. Jos koulu reilusti kertoo tavoitteekseen  lesbo- ja homoperheiden tasavertaisen kohtelun, sanat tulevat tutuiksi, niitä uskalletaan käyttää muutoinkin ja ne alkavat menettää tehoaan kielteisessä kielenkäytössä ja nimittelysanoina.  Rohkaise koulussasi avointa ilmapiiriä, jossa voi keskustella  ja esittää  kysymyksiä.
  • Koulun johtajan rooli tasa-arvon edistäjänä ja syrjinnän sekä kiusaamisen estäjänä on keskeinen. Kun lesbo- ja homoperheiden yhdenvertaisen kohtelun periaate todetaan julkisilla foorumeilla, puhetilanteissa ja kirjoitetussa tekstissä, asia tulee selväksi ja samalla sanaston käyttö arkipäiväistyy. Kun koulun johtajan hyväksyvä asenne on kaikille selvä, on muiden opettajien ja oppilaiden sen jälkeen helpompi toimia lesbo- ja homoperheiden lasten tasa-arvoisen ja turvallisen oppimisympäristön varmistamiseksi.

 

Lasten lausumaa   

Tässä pieniä tarinoita koulupäivän arkisista keskusteluista:

 

7-vuotias: - ”sun äitis on lesbo.”

6-vuotias: - ”joo niin onki.”

Lesbo- ja homoperheiden lapsille heidän perhemuotonsa on tavallista arkipäivää, tosiasia ilman kielteisiä mielleyhtymiä. Monet ovat myös tottuneet kuulemaan ja käyttämään näitä sanoja neutraalin asiallisesti. Homoperheen lapselle voi tulla yllätyksenä, että esimerkiksi homo-sanaa voi käyttää myös kielteisessä merkityksessä. Opettajien ja muun kouluhenkilökunnan asiallinen keskustelu homoista ja lesboista auttaa arkipäiväistämään tätä sanastoa ja pyyhkimään haukkumasanan voiman pois.

 

8-vuotias: - ”Äiti ja isä! Aina äiti ja isä! miksi puhutaan vain äidistä ja isästä!”

Lapset pitävät siitä, että opetusaineistot heijastavat myös heidän oman kotinsa

ihmissuhteita. Näkyvyys tuo erilaiset perhemuodot ulos marginaalista.

 

10-vuotias: - ”ei meidän luokassa puhuta ikinä tollasista.”

Vaikeneminen on vähintään yhtä merkittävää kuin puhuminen. Jos lapsi kokee, ettei hänen omasta perheestään puhuminen ole luokassa suotavaa, hän joutuu jättämään tärkeän osan elämäänsä koulun ovien ulkopuolelle. Tämä voi vaikuttaa kielteisesti hänen itsetuntonsa ja minäkuvansa kehitykseen. Jos lapsi ei saa koulussa olla rento oma itsensä, hänen oppimisensa ja kehityksensä saattaa vaikeutua.

 

9-vuotias: - ”mä kyllä tiedän että homot on OK, mutta toiset luokassa ei edes tiedä mitä se tarkoittaa. Ne aattelee et se on joku huono asia.” 

10-vuotias: -” ne käyttää homoa haukkumasanana, kuvittele. Se loukkaa meidän perhettä.”

Homofobiset huomautukset ja haukkumasanat loukkaavat homo- ja lesboperheitä. Omat vanhemmat ovat lasten elämän tärkeimmät aikuiset, ja nimittely voi satuttaa kipeästi näiden perheiden lapsia. Homofobista  käyttäytymistä  ja siihen liittyvää voimasanojen käyttöä ei tule sallia eikä hyväksyä.

 

9-vuotias tyttö: ” me käveltiin Emman kanssa koulussa käsikynkkää ja Mikko tuli haukkumaan meitä homoiksi. Se sano sen rumasti.   Ope kuuli sen ja sano Mikolle et toi on pahasti sanottu, et hän ei salli tollasia puheita kun ne voi loukata. Ja sit ope sano että hänestä on hienoa jos ystävät kulkee käsikynkkää ja vaikka halaa toisiaan.”

Opettajilla on mahdollisuus käyttää valtaansa ja auktoriteettiansa koulumaailmassa kaikkien lapsien tukemiseen ja suojeluun. Selkeä viesti siitä, että opettaja on ryhmän johtaja eikä salli minkäänlaista kiusaamista eikä nimittelyä, auttaa löytämään ratkaisun mahdollisesti hankalissa tilanteissa.

 

10-vuotias poika: - ”kaikki sanoo Kallea hintiks. Musta se on väärin tehty, mut mä pelkään et jos mä puutun siihen ne alkaa nimitellä muakin. Opetkin on kuullu sitä huutelua monesti mut ei ne tee mitään.”

Nimittely ja kiusaaminen eivät kosketa vain kiusattua, vaan häiritsevät koko lapsiryhmää. Opettajien tehtävä on luoda kaikille lapsille henkisesti ja fyysisesti turvallinen ja terveellinen oppimisympäristö.

 

11-vuotias: -”mä olen niinku kuka tahansa lapsi, mulla on vanhemmat”

12-vuotias: - ”puhutaan jostain muusta”.

Monet lesbo- ja homoperheiden lapset (joilla voi olla vanhempia yksi, kaksi, tai useampia) eivät miellä omaa perhettään ”erilaiseksi” tai ”sellaiseksi, josta puuttuu jotakin”. Heillä on perhe ja yksi tai useampia vanhempia, siinä se.

Lapset kuitenkin herkästi vaistoavat muiden asenteet heidän vanhempiaan ja perhettään kohtaan.  Jos he huomaavat homofobiaa tai kielteistä suhtautumista perhettään kohtaan, he saattavat mieluummin olla keskustelematta perheestään. Aikuisten tulee kunnioittaa tällaisia tilanteita ja tuntemuksia. Yleensä lapset kuitenkin mielellään puhuvat perheestään, jos he voivat luottaa saavansa myönteistä suhtautumista ja hyväksyntää.

 

Ehdotuksia kysymyksiksi ja vastauksiksi

Kasvattajien kannattaa kysyä vanhemmilta esimerkiksi näitä asioita:

- kerro, millainen perhe teillä on? Mitä toivoisit minun ottavan luokassa esille, kun puhutaan perheteemasta? (avoimet kysymykset eivät johdattele vastaamaan tietyllä tavalla)

- miten kotona puhuttelette toisianne, entä miten toivotte muiden teitä kutsuvan?

-  oletteko avoimesti ulospäin perhe ? (esimerkiksi joskus työelämän tilanteet tai mahdolliset huoltajuuskiistat saattavat aiheuttaa tilanteita, joissa koulun erityinen hienotunteisuus ja vaitiolo voi olla perheen toivomuksena)  

-onko teillä materiaaleja, lainattavaksi tai vinkiksi, joista meille voisi olla koululla hyötyä?

- onko lapsen kanssa keskusteltu miten perheenne on muodostunut? (onko esimerkiksi nykyinen perhe yhdessä ryhtynyt hankkimaan lasta, tai onko lapsi syntynyt  aiemmassa heterosuhteessa – Yhdysvalloissa joissain osavaltioissa adoptiolla syntyneet lapsiperheet  ovat  lesbo- ja homosuhteissa tavallisia) 

 

Vanhempien kannattaa kysyä kasvattajilta mm:

-onko koululla toimintaohjelma syrjimättömyyden varmistamiseksi? Sisältyykö siihen seksuaalinen suuntautuminen? Miten tämä toimintaohjelma on viestitty henkilökunnalle, vanhemmille ja lapsille?

- miten koulu suhtautuu kiusaamiseen, nimittelyyn ja sosiaaliseen tai emotionaaliseen ahdisteluun? miten se näkyy käytännön työssä?

-onko teillä homo- tai lesbo-opettajia? Jos on, miten koulu heitä tukee työssään?

- onko koulu järjestänyt koulutusta tasa-arvosta ja ennakkoluulojen ylittämisestä, sisältäen monimuotoiset perheet sekä homo- ja lesbovanhemmat?

- onko koululla materiaalia, joka helpottaisi opettajien työtä lesbo- ja homoperheiden sisällyttämiseksi opetusohjelmaan?

 

Vinkkejä siitä, mitä lapset saattavat kysyä – ja mitä heille esimerkiksi voisi vastata:

  • mikä se homo tai lesbo on?  Hän on henkilö, joka hyvin erityisellä tavalla rakastaa samaa sukupuolta olevaa henkilöä. Homomies rakastaa toista homomiestä, ja lesbonainen rakastaa toista lesbonaista. He haluavat ehkä jakaa kotinsa oman rakkaansa kanssa, ja perustaa yhdessä perheen ja hankkia lapsia.
  • miten Jussilla voi olla kaksi isää? Perheet ovat erilaisia, ja perheet voivat syntyä eri tavoin. Jussin kaksi isää pitävät toisistaan kovasti ja toivoivat lasta. Ihan niin kuin ketkä tahansa vanhemmat, jotka pitävät toisistaan erityisen paljon ja toivovat perheeseen omaa lasta jota hoitaa.
  • voiko tytöt mennä keskenään naimisiin, ja pojat keskenään? Aikuiset voivat pitää toisistaan monella tapaa. Monet aikuiset  haluavat elää pariskuntana, ja he rakastavat toisiaan ihan erityisellä tavalla. Joskus kaksi naista tai kaksi miestä haluavat elää yhdessä, joskus he toivovat omaa lasta perheeseen huolehdittavaksi. Monissa maissa ei silti ole lakia, joka sanoisi että tytöt ja pojat voivat keskenään mennä naimisiin. Suomessa kyllä on  sen tapainen laki.
  • tuleeko Kallesta homo kun sen äidit on lesboja? ei tule. Kallesta kasvaa juuri sellainen kuin hänen on tarkoitus kasvaa. Se ei riipu siitä, onko vanhemmat homoja tai lesboja. Mutta, jos Kallesta sattuisi kasvamaan homo, se on OK. Mutta se ei riipu siitä onko äiti lesbo.
  • tuleeko musta homo kun mä leikin Kallen kanssa ja pelaan jalkapalloa? ei tule. leikki- ja pelikavereista ei riipu se, kasvaako lapsesta homo tai hetero. Se tulee ihmisestä sisältäpäin, jos on tullakseen.  Jos susta tulisi homo, se on OK. Mutta Kallen kanssa leikkimisellä ei ole siihen minkäänlaista vaikutusta.

 

USA:n Family Equality -neuvoston (entinen Family Pride) materiaalista Riitta Työläjärven vapaamuotoisesti ja Suomeen soveltaen kääntämä teksti. Käännetty Family Equalityn luvalla. www.familyequality.org

 





















 


Toimintaa
Tietoa
Ammattilaisille
Yhdistys
Yhteys



Sateenkaariperheet ry, Yrjönkatu 1 A 21, 00100 Helsinki, info@sateenkaariperheet.fi




Toteutus: Mediatoimisto Crazy Mama