Elämää sateenkaariperheessä

Keskusteluissa homoseksuaalisuudesta ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksista avioliittoon tai lasten hankintaan on yksi aihe, joka tulee esiin kaikissa keskusteluissa lähestulkoon poikkeuksetta. Arvasitte oikein, raamattu ja kristinusko. Useimmiten näillä uskovaisilla raamattua ahkerasti lukevilla henkilöillä ei ole paljoakaan hyvää sanottavaa homoseksuaaleista. Tai vaikka he muuten sietäisivätkin homoseksuaaleja niin ainakaan he eivät antaisi meille mitään oikeuksia. Avioliitto on vain naisen ja miehen välinen asia ja lapset kasvavat kieroon mikäli heillä on samaa sukupuolta olevat vanhemmat.

Nämä erittäin hyvät ja oikeaoppiset kristityt, jotka ovat ilmeisesti sitä mieltä, että aito rakkaus on syntiä, saavat valitettavasti enemmän haittaa kuin hyvää aikaiseksi. Heidän takiaan suurimmalla osalla ihmisistä on se käsitys, ettei uskonto ja homoseksuaalisuus yksinkertaisesti vain sovi yhteen. Tämänkin takia yhä useammat ihmiset eroavat kirkosta eivätkä monet seksuaalivähemmistöön kuuluvat ihmiset välttämättä uskalla kääntyä seurakunnan puoleen vaikka he haluaisivatkin. En aio tässä kohtaa lainata mitään kohtaa raamatusta enkä antaa kristinuskoon pohjautuvia perusteita koska jokaisella on oikeus tulkita ja asioita ja uskoa miten parhaakseen kokee, mutta mielestäni jokaisen homovastaisen kristityn tulisi vielä kerrata kristinuskon tärkeimpiä periaatteeita ja sanomaa ennen kuin väittää olevansa oikeutettu tuomitsemaan muita.

Itse olen uskovainen raamattua ahkerasti lukeva kristitty. Olen myös rekisteröidyssä parisuhteessa elävä lesbo ja minun lapsillani on kaksi äitiä. Opiskelen vielä kaiken lisäksi kirkon virkaan, diakoniksi. Tällä hetkellä olen työharjoittelussa seurakunnassa. Voin kertoa, että minun paikkani on juuri siellä missä olen eikä kukaan ihminen ole oikeutettu minua tuomitsemaan. Seurakunta ja kirkko kuuluu yhtälailla myös meille seksuaalivähemmistön edustajille. Ja ne jotka tuomitsevat ja käyvät raamattu kädessä kimppuumme netin keskustelupalstoilla ovat usein niitä, jotka kristillisyyttään ylläpitääkseen käyvät kerran vuodessa kirkossa laulamassa kauneimpia joululauluja.

Nea Weckström

Elämää sateenkaariperheessä

Ymmärrys, hyväksyntä, tasa-arvoisuus ja suvaitsevaisuus ovat tärkeitä sanoja tänä päivänä, etenkin kun on kyse seksuaalivähemmistöistä ja heidän oikeuksistaan. Itse seksuaalivähemmistöön kuuluvana sateenkaariperhellisenä toivon toki, että minua ja perhettäni kohdeltaisiin kuten kaikkia muitakin, että ihmiset hyväksyisivät minut ja perheeni juuri tällaisena, ja että meilläkin olisi samat oikeudet kun muilla. Haluan ihmisten hyväksyvän ja ymmärtävän ja niin haluaa varmasti kaikki muutkin sekasuaalivähemmistöön kuuluvat, mutta tiedän että meidänkin täytyy yrittää ymmärtää heteroiden ajatuksia ja mielipiteitä.

Meidän perhe on onnekas, sillä meidän elämässä on paljon hyväksyviä ja suvaitsevaisia ystäviä, sukulaisia, työkavereita, päiväkotitätejä ja kaupungilla vastaan käveleviä ihmisiä. Kaikki hyväksyvät meidät juuri sellaisena kun olemme, mutta silti he eivät kaikki välttämättä täysin ymmärrä. Läheiset ja hyvät ystävät saattavat välillä todeta puolisolleni, joka ei ole tyttäriemme biologinen äiti, että ”eiväthän nuo ole sinun lapsiasi”. Joku sukulainen saattaa välillä kysyä minulta, että aionko varmasti antaa puolisoni adoptoida lapset koska silloin hänelläkin on virallinen oikeus lapsiin. Toinen sukulainen taas pohtii adoptiota ja sitä, että jos lasten biologinen isä muuttaakin mielensä ja sitä että tyttäremme menettävät oikeuden periä isänsä. Eräs ystävä taas ei missään nimessä kannata tasa-arvoista avioliittolakia. Tällaiset ajatukset hämmentävät kun ne tulevat läheisiltä ystäviltä ja sukulaisilta, vaikka tiedänkin ettei kukaan tarkoita mitään pahaa. Yritän vain muistaa, ettei erilaisuuden ymmärtäminen aina ole niin helppoa.

Erilaisuuden ymmärtäminen vaatii ihmisiltä paljon koska se on jotakin vierasta, jotakin mistä ei ole omakohtaista kokemusta sekä jotakin mikä ihmetyttää ja hämmentää. Eritysen vaikeaa se on silloin kun erilaisuus on jotakin mihin ei itse pysty samaistumaan, jotakin mikä ei kuulu omaan kulttuuriin tai jotakin mikä on yhteiskunnassa luokiteltu kielletyksi tai sairaaksi. Erilaisiin asioihin sopeutuminen kestää aina oman aikansa. Minusta on kuitenkin hienoa, että niin monet ihmiset todellakin yrittävät parhaansa mukaan ymmärtää.

Nea Weckström

Elämää sateenkaariperheessä

Kesä lähestyy kovaa vauhtia loppuaan. Päivät ovat jo lyhentyneet ja yöt ovat viileitä. Rannoilla ei enää näy elämää ja lapset ovat palanneet päiväkoteihin ja kouluihin. Aikuiset kiirehtivät taas arjen askareiden kimpussa ja jos jotkut hetkeksi ehtivät vielä pysähtymään auringon viimeisten säteiden lämpöön, on keskustelun aiheena usein kesän loppuminen. Taas se kesä meni aivan liian nopeasti, niin ettei siitä taaskaan ehtinyt saamaan tarpeekseen.

Kiireisen kevään jälkeen teimme viisaan päätöksen lomailla lähes koko kesä koko perheen voimin nyt kun meillä kerran oli siihen mahdollisuus. Kesä meni siis meidän perheessä yhdessä oleskellen, löhöillen, mökkeillen ja nauttien. Muutamia juhliakin saimme kesällä järjestää, alkukesästä puolisoni valmistui ja täytti kaksikymmentä, ja loppukesästä kuopuksemme saavutti yhden vuoden virstanpylvään. Tähän mennessä olin aina luullut kesän menevän sitä nopeammin mitä enemmän kalenterissa on merkintöjä, mutta nähtävästi se menee aivan yhtä nopeasti vaikka kalenteri ammottaisikin tyhjää.

Meidän kesään mahtui myös onnistunut pridekulkue ja seurakuntamme papin järjestämä sateenkaariperhepäivä. Sateenkaariperhepäivä oli meidän perheelle mahtava kokemus, koska emme aikaisemmin olleet tunteneet ketään toista sateenkaariperhettä täältä läheltämme. Vaikka ystäviä, ystäväperheitä ja turvaverkostoa meidän perheellä onneksi riittääkin, ei vertaistuen merkitystä voi aliarvioida. Samassa elämäntilanteessa olevat ja samoja kokemuksia jakavat pystyvät ihan eri tavalla ymmärtämään toisiaan ja jakamaan kokemuksensa. Ja mikä olisikaan sen ihanempi tunne kuin se, ettei ole yksin.

Vaikka kesä onkin lopuillaan, se ei haittaa. Aurinko jaksaa vielä lämmittää päivisin, luonto on kohta kauneimmillaan ja ulkona tuoksuu ihanan raikas syksy. Arki ja syksy tuo taas uudet haasteet ja seikkailut mukanaan. Meillä kotona vaihtui vuorot, puolisoni jäi kotiäidiksi ja itse lähdin takaisin jatkamaan opintojani ja tekemään töitä. Ihanan aurinkoisen ja lämpimän kesän jälkeen on taas mukava palata arkeen ja nauttia syksystä ja talvesta keho täynnä D-vitamiinia. Ja nyt on enää vain 279 päivää kunnes on taas kesäkuu!

Nea Weckström

Elämää sateenkaariperheessä

Samaan aikaan kun sosiaalisessa mediassa kampanjoidaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta, tuovat myös tasa-arvoisen avioliitton vastustajat oman kantansa yhä näkyvämmin esille. Facebookissa käydään kiivasta keskustelua tasa-arvoisen avioliiton kannattajien ja vastustajien välillä. Onneksi iso osa ihmisistä osaa keskustella asiallisesti ja perustella kantansa, mutta keskusteluissa on myös valitettavan paljon loukkauksia ja epäasiallisuuksia. Jokaisella ihmisella on toki oikeus omaan mielipiteeseensä ja muiden on sitä kunnioitettava, mutta näistä keskusteluissa ei ymmärrystä tai yksimielisyyttä löydy.

Yksi vastustajien yleisimmistä argumenteista tasa-arvoista avioliittolakia vastaan on se, että lapsi tarvitsee sekä äidin että isän rakkautta. Lapsi tarvitsee siis ydinperheen, jossa hänet kasvattaa mies ja nainen. Itse ihmettelen suuresti miten esimerkiksi isän rakkaus eroaa äidin rakkaudesta? Vanhemmat ovat toki ihmisinä erilaisia ja sukupuolten välillä on luonnollisesti myös eroja, mutta vanhemman rakkaus on kuitenkin aina vanhemman rakkautta sukupuolesta riippumatta. Äitien ja isien tavoissa kasvattaa lapsiaan ei myöskään pitäisi olla suuria eroja, koska vanhemmat kuitenkin kasvattavat lapsiaan yhdessä, tiettyjen yhdessä sovittujen periaatteiden mukaisesti. Tapa rakastaa ja kasvattaa lapsia ei ole sukupuolisidonnaista. Lapsen tarve saada elämäänsä roolimalleja molempien sukupuolten edustajista on asia erikseen, mutta tämän toteutuminen ei myöskään ole kiinni vanhempien sukupuolesta.

Meidän lapsilla on kaksi rakastavaa vanhempaa, jotka molemmat sattuvat olemaan naisia. Tiedän, etteivät lapsemme jää paitsi mistään tietynlaisesta rakkaudesta tai paremmasta kasvatuksesta. Stereotypista naisen ja miehen roolia he eivät koskaan tule oppimaan, koska meidän perheessä se on aina äiti, joka hoitaa kaiken ruuanlaitosta pihatöihin ja auton huoltoon. Tyttärillämme on kuitenkin seitsemän enoa ja kolme isoisää, tyttöjen kummisetiä ja kaikkia meidän miespuolisia ystäviä unohtamatta, joten kahdesta äidistään huolimatta turvallinen miehen malli ei tyttäriemme elämästä puutu. Ihmisen sukupuoli ei määrittele hänen vanhemmuuttaan eikä myöskään vaikuta negatiivisesti lapsen kasvuun, kehitykseen tai onnellisuuteen.

Nea Weckström

Nea kirjoittaa Elämää sateenkaariperheessä -blogiaan säännöllisesti kerran kuukaudessa. Blogi julkaistaan Sateenkaariperheiden uutiskirjeen lisäksi Perheaikaa.fi -nettipalvelussa.

Elämää sateenkaariperheessä

Kuukausittainen blogi

Elämässä tapahtuu jatkuvasti muutoksia, niin pieniä kuin isojakin. Ihmisen jokainen valinta vaikuttaa aina jollakin tavalla tulevaisuuteen. Vaikka muutokset olisivatkin toivottuja, niin samaan aikaan ne ovat aina myös jossain määrin pelottavia. Kun tutut ja turvalliset asiat ovat muuttumassa ja elämässä voisi alkaa uusi vaihe ihmiset alkavat valitettavan usein taistelemaan kaikin voimin muutosta vastaan. Muutokset ovat kuitenkin välttämättömiä, ihmistä eteenpäin vievä voima. Kaikissa meissä piilee kaipuu mennä eteenpäin, kasvaa ja kehittyä. Mikäli ei uskalla ottaa riskejä ja heittäytyä mukaan elämän tuomiin haasteisiin, jäävät usein myös haaveet toteuttamatta.

Meidän perheemme elämässä alkoi nyt uusi vaihe, uusi luku tarinassamme. Tapahtui suuri muutos, jota oltiin suunniteltu jo pitkään, mutta joka silti tuntui käyvän todella nopeasti. Me muutimme pois meidän ensimmäisestä yhteisestä kodista, talosta jonka olimme juuri saaneet meidän näköiseksi, ja jossa vannoimme asuvamme ainakin pienen ikuisuuden. Päätimme ottaa riskin ja hypätä tuntemattomaan. Koska talo, jossa asuu kaksi naista ei ollut läheskään tarpeeksi ihmettelemisen arvoinen kun talo, jossa asuu kolme naista ja mies, niin päätimme sitten muuttaa taloutemme kokoonpanoa. Vuokrasimme yhdessä ystäväperheemme kanssa ison ja ihanan paritaloasunnon metsän keskeltä. Nyt meitä on seitsemän henkeä saman katon alla ja kommuunieläminen opeteltavanamme.

Aina silloin tällöin elämä tuo eteen ainutlaatuisia mahdollisuuksia, joihin kannattaa tarttua. Ikinä ei voi tietää millaiseen seikkailuun sitä pääsee mukaan tai mitä kaikkea uutta sitä oppiikaan. Nyt meidän katon alla asuu kaksi täysin erilaista perhettä, ydinperhe ja sateenkaariperhe, yhteensä yksi isä ja kolme äitiä sekä kaksi sisarusta ja poika, joka on tytöillemme melkein kuin ihan oma veli. Kahden erilaisen perheen tapojen ja elämäntyylin yhdistäminen on haaste, mutta otimme sen avoimin mielin vastaan. Ja sinä kauniina päivänä, kun tämäkin vaihe päättyy, olemme varmasti oppineet hurjan paljon sekä olemme taas ainutlaatuista kokemusta rikkaampia.

Nea Weckström

Nea kirjoittaa Elämää sateenkaariperheessä -blogiaan säännöllisesti kerran kuukaudessa. Blogi julkaistaan Sateenkaariperheiden uutiskirjeen lisäksi Perheaikaa.fi -nettipalvelussa.

Varastettu lapsuus

Keskustelu tasa-arvoisesta avioliittolaista on jälleen kerran saanut tulta alleen mediassa. Tällä kertaa keskustelu lähti liikkeelle poliitikkojen kiistelystä menettelytavoista. Kuinka turhauttavaa tämän keskustelun seuraaminen onkaan perheiden kannalta, jotka odottavat lastensa oikeuksien parempaa toteutumista!

Avioliittolain säätäminen on Suomessa mennyt aivan farssiksi. Ensin avioliittolakia kannattavat puolueet myivät meidät, jotta saivat kristilliset hallitukseen.Sen jälkeen osa asian kannattajista jätti oppositiopolitikoinnin takia allekirjoittamatta lakialoitteen. Ja seuraavaksi saivarreltiin pitääkö lakialoitetta edistää valiokunnassa vai ei. Keskiviikkona lakivaliokunnassa lakialoitteiden tasa-arvoisuus voitti ihmisten tasa-arvoisuuden, kun valiokunnan niukka enemmistö päätti, että aloitetta ei oteta käsittelyyn, koska se on eduskunnan totunnaisten menettelytapojen vastaista. Enemmistö kansanedustajista ja kansasta kannattaa uudistusta, mutta päätöstä ei saada aikaan.

Yhtä aikaa kun lainsäädännön uudistamisen kesto venyy Suomessa yli kaiken kohtuuden, sateenkaariperheiden lapset kasvavat koko ajan ilman tarvittavaa juridista turvaa ja asemaa. Omat lapsenikin ovat jo pian täysi-ikäisiä. He ovat odottaneet jo tarhaiästä lähtien, että isänsä pääsisivät naimisiin. Sillä aikaa kun konservatiiviset poliitikot peräänkuuluttavat ”yhteiskunnallista keskustelua” uudistuksista, jotka ”muuttavat merkittävästi yhteiskunnan perusrakenteita”, sateenkaariperheiden lapset ja nuoret elävät vuodesta toiseen ja vuosikymmenestä toiseen ilman riittävää juridista suojaa.

En voi mitenkään hyväksyä tällaista vitkuttelua uudistuksissa, jotka eivät pelkästään ole välttämättömiä vaan myös oikeastaan hyvin yksinkertaisia toteuttaa – ilman, että tässä yhteiskunnassa yhtään mikään murtuu. Koko yhteiskunta voi paremmin kun kaikkien oikeudet on turvattu.

Tasa-arvoisen avioliittolain toteutuminen on vain ajan kysymys. Poliitikkojen epäonnistuttua kansa ottaa nyt ohjat omiin käsiin. Minna Canthin päivänä eli kansallisena tasa-arvon päivänä 19.3. käynnistyy nimien kerääminen kansalaisaloitteeseen. Kun aloitteen allekirjoittaa 50 000 kansalaista, on eduskunnan otettava aloite käsiteltäväksi. Sateenkaariperheet on mukana toteuttamassa Tahdon2013-kampanjaa.

Valiokunnan kielteisen päätöksen jälkeen kampanjan Facebook-sivu sai yhden päivän aikana yli 30 000 tykkääjää! Tykkää sinäkin ja pysyt ajan tasalla kampanjan etenemisestä. Kampanjassa tarvitaan myös apua nimien keräämisessä ja tempausten järjestämisessä. Vapaaehtoiseksi voit ilmoittautua nettisivuilla tahdon2013.fi

Nyt on on aika toimia!

Juha Jämsä on Sateenkaariperheiden toiminnanjohtaja. Tämä kirjoitus on julkaistu myös Sateenkaariperheiden uutiskirjeen 2/2013 pääkirjoituksena.