Elämää sateenkaariperheessä

Sitä havahtuu välillä ja tajuaa kuinka paljon itsellään on. Kuinka paljon rakkaita ihmisiä pyörii jokapäivä jaloissa ja kuinka vähän niistä hetkistä menee nauttimiseen. Sitä tajuaa kuinka paljon rakkautta annan ja saan. Ja kuinka vähän ihan perus arjesta osaa nauttia, vaikka pitäisi osata nauttia joka hetkestä, kuin ne olisi elämän viimeiset hetket. Pitäisi osata nauraa maitolaseille, jotka kaksivuotias kaataa pöydälle tai pyykkivuorille kodinhoitohuoneen lattialla. Välittää vähemmän sotkuista pöydillä ja elämisen jäljistä. Lapset ovat pieniä vain hetken, eikä sitä aikaa saa enää takaisin. Ja vaikka nyt ei olekaan uusivuosi, jolloin tehdään uudenvuodenlupaukset, teen minun lupaukseni nyt; lupaan yrittää nauttia elämästä jokapäivä ja nauttia läheisistä ihmisistä, lapsista, puolisosta, pyykki- ja tiskivuorista ja jopa niistä maitotahmoista lattialla. Ja yritän muistaa lupaukseni myös silloin kun tuntuu että koko maailma on tätä äitiä vastaan.

Kesä on tullut ja on ihana huomata kuinka naapureiden pihat ja puutarhat ovat työn alla. Kuinka ne istuttavat kukkia ja ajelevat nurmikkoa. Mekin olemme rakentaneet pihallemme aidan, jotta voisimme antaa lapsemme, myös ne karvaiset, telmiä rauhassa pihalla ilman pelkoa, että joku heistä juoksisi autotielle selän käännettyämme. On hassua huomata kuinka tästä lämmöstä nauttii vähemmän, kun vyötärönympärys on triplaantunut ja mukana kantaa koko ajan patteria.

Nina Blomerus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

v9MWAk

Please type the text above: