Elämää sateenkaariperheessä

Tänä aamuna heräsin lapsien huutoon, kun he istuivat syömässä aamupalaa paremman puoliskoni kanssa. Puin päälleni aamutakin ja raahauduin keittiöön katsomaan kuinka paahtoleivät lensi ja jogurtit kaunisti laminaattilattiaa. Näin meillä useinmiten aloitetaan aamut. Nuorimmaisella palaa käpy, kun ruoka ei ole nenän edessä välittömästi ja vanhimmainen taas kiukuttelee muuten vain. Aamut ovat hankalia koko meidän perheelle ja aamupalaa on hankala nauttia yhdessä, kaikki samaan aikaan tyytyväisenä. Mutta en koe tätä maailmanloppuna, niinkuin useammat varmasti kokisivat.

Aamupalan jälkeen lapset lähtevät leikkimään ja koirat pitää käyttää ulkona tarpeillaan. Lounaan jälkeen nuorimmainen menee päiväunille ja vanhempi saa kahdenkeskeistä aikaa joko Äidin tai Mamman kanssa. Välillä istutaan jäähyllä ja välillä halaillaan. Rakastetaan. Niinkuin jokaisessa perheessä. Enkä vaihtaisi tätä mihinkään, vaikka välillä tekisi mieli lähettää lapset ja eläimet kuuta kiertävälle radalle.

Elokuun alussa perheemme kasvaa yhdellä jäsenellä mikäli kaikki sujuu hyvin. Ultrassa kaikki näytti olevan kunnossa ja maaliskuun puolessavälissä selviää suoko luoja meille lisää tyttöjä tähän perheeseen vai kenties pojan. Olimme suunnitelleet tätä jo kauan ja onneksi saimme tällekkin lapselle saman luovuttajan kuin tytöillemme. Mutta tälläkertaa minä olen raskaana, eikä puolisoni. Se on uutta minulle. Tällä kertaa minä synnyttäisin meille yhteisen lapsen.

Nina Blomerus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

fam23

Please type the text above: