Kaamoshorroksesta kohti valoa

Hiljaisuus. Syvä sininen kaamoksen hetki unen ja valveen rajalla. Katson ikkunasta järvelle, jonka lumipeite näyttää aavistuksen verran vaaleammalle kuin syvänsininen taivas sen yllä. Mustanpuhuvien lumettomien mäntyjen rivi niemen kärjessä rikkoo horisonttia. Lounaistuulen piti säätiedotuksen mukaan kääntyä koilliseen, mutta ihan tyyntä on. Etelän myrskyt ja sähkökatkokset ovat jossakin kaukana, uutisissa. Ihan niin kuin kaikki häly.

Kerran eräs sähkölaitokselta jo eläkkeelle jäänyt mies muisteli, että läheisestä Angelin kylästä olivat joskus 1980-luvulla sähköt menneet pitkäksi aikaa poikki. Oli kova talvipakkanen. Reilun viikon jälkeen, kun pakkasmittari lähenteli -40C astetta viimein joku kyläläinen soitti ja kyseli, että ”koskahan ne sähköt taas saataisiin pellaamaan”. Sähköt saatiin takaisin välittömästi ja oltaisiin kuulemma saatu jo paljon aikaisemmin, jos joku vain olisi asiasta ilmoittanut.

Niin se on, että täällä on totuttu pärjäämään. Tämänkin loman aktiviteetteihin on kuulunut jäätyneiden putkien sulattelu. Yhden jos toisen naapurin kaivo on jäässä tai kaivosta on vesi loppunut ja vedet on haettu avannosta. Leivinuunin lämmittäminen on ollut lomapuuhista tärkein. Kauas ei ole voinut lähteä, kun hiillosta on pitänyt vahtia, jotta ehtisi sulkemaan pellin ennen kuin kylmä hiipii piipusta sisään. Samalla leivinuunissa ovat hautuneet monenlaiset padat, puurot ja paistit.

Päivät ovat kuluneet verkkaisasti lueskellen ja elokuvia katsellen. Lapset ovat uhmanneet pakkasia ja luistelleet joka päivä. Olemme tavanneet ystäviä ja pelanneet joulupukin tuomia lautapelejä. Hipsutelleet villasukissa, lämmitelleet piisin loisteessa, täyttäneet ristikkoja ja kutoneet villasukkaa. Rapsutelleet samojedi-ystäväämme, mummoilleet ja hoitaneet parisuhdetta. On mukava huomata, että se voi hyvin kuukausienkin erossa olon jälkeen. Siitä huolimatta vai sen takia, kuka tietää.

Revontulet ovat loimunneet pohjoisella taivaalla harva se yö. Päivät ovat jo kai kukon askeleen pidentyneet, mutta aurinko nousee ensi kerran vasta viikkojen kuluttua. Kaksi viikkoa kotona Inarissa ovat tuntuneet toisaalta kuukaudelta, toisaalta päivältä. Kaamos ja kellottomuus ovat kääntäneet vuorokausirytmin päälaelleen. Lapsetkin menevät puolen yön jälkeen nukkumaan ja vetelevät sikeitä pitkälle aamupäivään.

Ja aamunkoitossa pitäisi taas lähteä. Kohti etelää, arkea, koulua, töitä, aamuherätyksiä, aikatauluja, harrastuksia. Sanat kuulostavat ihan vierailta. Mutta vieraastakin on jo tulossa tuttu. Arki on tuttu. Etelä on tuttu. Siellä on toinen koti. Toinen todellisuus ja kuitenkin niin sama. Samat ilot ja murheet.

Jotakin säpinää tähän horrokseenkin on jo aika saada. Tervetuloa jooga, kaurapuuro, judo, lätkä, tanhu, muskari, ihanat (ja toivottavasti lomalla rentoutuneet) opiskelijat ja opettajat, Voice of Finlandin uusi tuotantokausi ja pitenevät päivät! Tervetuloa vuosi 2015. Tule sellaisena kuin olet. Otan sinut vastaan avosylin, lempeästi ja hyväksyen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

vKte

Please type the text above: